Kauppiasrattu



Pack Rat eli suomenkieliseltä nimeltään kauppiasrattu on Pohjois-Amerikassa elävä jyrsijä. Sillä on tapana vaihtaa kuljettamiaan tavaroita löytämiinsä kiiltäviin esineisiin kuten kolikoihin mikä on antanut sille kauppiaan nimen. Kyseessä on myös suomeksi tosiaan rattu eikä rotta, koska vaikka eläimet toisiaan muistuttavatkin ne eivät ole toisilleen sukua. Pack Rat on myös Surlyn valmistama polkupyörä, joka muistuttaa kauppiasrattua ainoastaan siinä, että sekin usein kuljettaa tavaroita.


Hankin vuonna 2016 itselleni usean fiksivuoden jälkeen talvipyöräksi ysärimaasturin: Scott Race Spec Racing Expert Racingin, joka nimestään huolimatta tuskin oli kenelläkään ikinä kisakäytössä. Silloisen hobocross-tyylin mukaisesti pyörään tuli rento ajoasento, täyspitkät lokarit ja etutarakka korilla. Viimeistään sen jälkeen kun pyörä sai alleen Schwalben 2,3 tuumaiset ihanat sileät, kevyet ja ohuet Super Moto -kumit olivat fiksin päivät arkipyöränä myös kesällä luetut. Mukavuus ja käytännöllisyys olivat aivan toisella tasolla.


Pidemmille matkoille en kuitenkaan ikinä saanut maasturia toimimaan ja mielessä alkoi jossain vaiheessa pyöriä ajatus varsinaisesta retkipyörästä sen korvaajaksi. Leveät hyvin rullaavat kumit ja tavaran kuljettaminen pyörän edessä olivat myös avanneet porttia randonneuse-maailmaan, joka alkoi tulla tunnetuksi myös suomenkielisessä pyörä-internetissä noihin aikoihin. Muistan ihastelleeni Jan Heinen esittelemää JP Weiglen rakentamaa vuoden 2017 Concours de Machinesin voittanutta 9 kilon täysin varusteltua teräspyörää.


Vuoden 2019 syksyllä olin ollut ensimmäisen kauteni töissä Töölön Pyörässä ja rahat polttelivat taskuja. Sain myös päähäni, että kerrankin pyörässä voisi kaikki olla uutta eikä lähtökohta olisi käytetyssä pyörässä. Koeajoin ja pohdin eri vaihtoehtoja hyvän aikaa, mutta voittajaksi päätyi lopulta Surlyn Pack Rat -runkosetti. Rungossa yhdistyivät toivomani ominaisuudet: etutarakalle optimoitu ohjausgeometria, tila leveille kumeille ja mahdollisuus randonneuse-pyörää muistuttavaan ulkonäköön - muuten Pack Ratista ei kannata puhua edes samassa lauseessa tuon Weiglen kanssa. Se oli myös erikoinen ja reilussa alennuksessa.


Pack Rattia ei päässyt koeajamaan missään, joten selvitin oikeaa kokoa vertaamalla sen geometriataulukkoa omiin ja koeajamiini pyöriin. Tässä olivat suurena apuna bikeinsights.comin kaltaiset sivut, joille on kerätty runkojen tietoja ja joissa voi vertailla eri runkojen mittoja päällekkäisinä kuvina. Vietin silti muutamankin unettoman yön miettiessäni sopivaa kokoa. Valinta osoittautui onneksi kuitenkin lopulta oikeaksi.




Etulastille optimoitu ohjaus ja 650B-kiekot vannejarruilla ovat Pack Ratin merkittävimmät erot muihin teräksisiin retkipyöriin. 650B/584/27,5" on nykyään hyvin yleinen kiekkokoko, mutta sitä käytetään yleensä vain levyjarrupyörissä. Vannejarruille sen sijaan valmiita kiekkoja ei käytännössä ole saatavilla ja sopivat kehätkin ovat harvinaisia. 650B-kiekot ovat halkaisijaltaan 38mm pienemmät kuin yleiset 28"/622-kiekot. Pienempi kiekko mahdollistaa leveämmän kumin samalla ulkohalkaisijalla, jolloin saadaan mukavuutta ja pitoa lisää ilman, että ajettavuus kärsii.


Päädyin itse kasaamaan kiekot käyttäen Thorn-merkkisiä kehiä, jotka olivat halvat ja vielä riittävän kevyet. Verrattuna Pacentin Brevet-kehiin, jotka ovat se paras saatavilla oleva vaihtoehto, painoa tulee lisää 45g per kehä hinnan ollessa alle puolet. Laadun puolesta Thorneista ei ole mitään pahaa sanottavaa, kasaus oli helppoa ja kiekot ovat pysyneet suorana. Tubelessiin kehiä ei ole suunniteltu, eikä diy-tubelesskaan onnistunut edes reilulla teippikerroksella. Tämä oli kompromissi jonka hyväksyin hyvillä mielin.


Vannejarrujen valitseminen pyörään on nykyään jo itsessään melkein jonkinlainen kannanotto menneiden parempien aikojen puolesta, mutta itse en lähinnä ole osannut kaivata levyjarruja. Cantilever-jarruja kohtaan on itsellänikin silti vahvoja ennakkoluuloja. Rengastilan ja modernien vaihdekahvojen käytön takia ne ovat kuitenkin välttämättömät Pack Ratissa. Mietin jo valmiiksi varasuunnitelmia sille varalle jos jarrut ovat täysin kelvottomat. Laitan v-jarrut ja vaihteet tangonpäävivuilla tai hitsautan korvakkeet levyjarruille. Jarruiksi valitsin Tektron edulliset CR720-jarrut ja - ne ovat aivan hyvät.


Varsinkin etujarrun kohdalla näitäkin cantijarruja saa kuitenkin säätää ennen kuin teho on kohdillaan, mutta lopputuloksena on aivan toimivat ja huolettomat jarrut. Tehottomuus voi olla yllättävän pienistä jutuista kiinni. Minulla on jarrureikään tuleva hangeri, jossa on pikasäätö vaijerin kireydelle. Jos säädin on mahdollisimman löysällä, se pääsee vähän liikkumaan ja teho laskee huomattavasti. Koko matkan jarrukahvasta yhdysvaijeriin tulisi olla mahdollisimman jäykkä. Onneksi tämän ratkaisun keksimiseen meni vain viikko.



Pack Rat näyttää kuvissa usein seinäänajetulta. Tämä johtuu siitä, että sen keulakulma on tavallista jyrkempi 74 astetta. Käyn seuraavaksi läpi Surlyn ratkaisua ohjausgeometriassa parhaan kykyni mukaan, mutta en käsittele kaikkia siihen vaikuttavia tekijöitä. Sitä ennen on kuitenkin todettava, että ratkaisu on onnistunut. Käytän pyörää arkisin ja voin ladata minkälaiset ostokset tahansa etutarakalle ja se on aina yhtä helppo ajaa. Painavan kuorman kyllä huomaa kuten jokaisessa pyörässä, mutta sitä vastaan ei joudu taistelemaan. Ilman kuormaakin pyörä on lopulta aika tavallinen ajettava, ohjaus on ehkä vähän normaalia rauhattomampi. Ilman etutarakkaa Pack Ratissa ei kuitenkaan ole mielestäni mitään mieltä.


Surlylla on sivuillaan pitkähkö blogipostaus Pack Ratista, jossa esitellään pyörää ja sen ratkaisuja. Surly toteaa, että perinteisesti ohjaus on optimoitu etulastille niin sanotulla "low trail" etuhaarukalla, mutta heidän testiryhmänsä piti enemmän "mid trail"-haarukasta ja jyrkästä ohjauskulmasta. Kiinnostuneille Pack Ratin trail on 650B-koissa 52mm. Perusperiaate on kummassakin ratkaisussa sama: kuorma hidastaa ohjausta ja sitä kompensoidaan tekemällä ohjauksesta herkempi ja nopeampi.


Low trail ja Pack Ratin ohjausratkaisu vähentävät molemmat myös niin sanottua "wheel-floppia" joka tavallaan tarkoittaa pyörän taipumusta kaatua käännökseen. Jos wheel-floppia on paljon se vahvistaa ohjausliikettä. Tämä on usein toivottavaa esimerkiksi maastopyörissä, joissa suuren wheel-flopin avulla voidaan tehdä tiukkoja käännöksiä hitaassa vauhdissa.. Jos wheel-floppia on liian vähän on pyörää vaikea ohjata. Etulasti vahvistaa wheel-floppia ja huomasinkin usein ysärimaasturini kanssa, että lastin kanssa käännökset vaativat usein korjausliikettä renkaan lähtiessä yllättäen kaatumaan liikaa mutkaan.


Kumpi on sitten parempi ratkaisu? Low trail vai tiukka ohjauskulma? Pack Ratin ohjaus on toimiva, mutta surlymaiseen tapaan ratkaisu tuo mukanaan omat ongelmansa. (Toisena esimerkkinä lukija voi tutustua Stragglerin takahaarukan dropoutteihin.) Low trail -etuhaarukassa haarukan jalkoja on taivutettu tavallista pidemmälle ohjauskulman ollessa keskimääräinen. Tämä vie eturengasta kauemmas keskiöstä ja kuskin jaloista. Tiukempi ohjauskulma haarukan taivutuksen pysyessä samana taas tuo eturenkaan lähemmäs kuskin jalkoja aiheuttaen helposti niin sanottua "toe overlappia" eli sitä, että kääntäessä pyörää jyrkästi eturengas osuu kuskin varpaisiin.


Pack Ratin pienempi kiekkokoko auttaa overlapin kanssa, mutta se on kuitenkin suunniteltu leveille 48mm kumeille ja lokasuojille, jotka väistämättä lisäävät etukiekon sädettä. Toe overlap harvemmin on iso ongelma, mutta olen kerran saanut lyötyä etukiekolla jalan irti lukkopolkimesta jyrkkää soramäkeä ylös kiivetessä. Surlyt ovat yleensäkin pitkiä ja matalia rungoiltaan, mutta Pack Rat on jopa tavallista pidempi Surly. Epäilen, että runkoa on jouduttu pidentämään toe overlapin kompensoimiseksi.


Pienin, mutta kuitenkin kaikkein ärsyttävin seuraus tiukasta ohjauskulmasta liittyy kuitenkin rungon viistoputken alle sijoitettuun kolmanteen pullotelinepaikkaan. Lokasuoja tulee niin lähelle sitä ja reiät ovat niin ylhäällä, että tavallisessa pullotelineessä siellä ei mahdu pitämään edes pientä neljän desin juomapulloa. Telinepaikka on vielä jostain syystä kolmireikäinen, joka viestisi siitä, että sinne olisi ajateltu laitettavan jotain isompaakin tavaraa. Onneksi kollegani Marko on kuitenkin valmistanut teräspannallisia "pohjattomia" pullotelineitä jonka kanssa rungon alle saa vaikka puolentoista litran pullon. Eniten tässä kuitenkin ärsyttää selvä suunnitteluvirhe.





Voimansiirron osiksi valitsin keskihintaista Shimanoa yksinkertaisuuden ja halpojen varaosien takia. GRX-takavaihtajan kanssa olin hypen uhri. Omassa ajossa en ole löytänyt gravel-ominaisuuksille tarvetta vaikka pyörää olenkin välillä höykyttänyt surkeilla kärrypoluilla. Hyvin se kuitenkin vaihtaa eli siinä mielessä ostos oli hyvä. Tiagran kahvat ovat hyvät ja mukavat, mutta voisin nykyään hyvin harkita samanmuotoisia, mutta vähempivaihteisia Soria tai Clariksia. Keskihintaisessa Shimanossa viehätti myös "shimanoharmaa" väritys, joka vie pyörän ulkonäköä pois vieroksumastani retroilusta, mihin rungon kanssa olisi helppo lähteä. Kokomustat osat taas eivät vannejarrujen kanssa käy.


Dynamovalot ovat tällaisessa pyörässä ehdoton ominaisuus. Teho on hyvä ja valot ovat aina mukana. Johtojen vienti on dynamovalojen kanssa aina työlästä, mutta päätin itse mennä vielä vähän pidemmälle ja olen vienyt johdot edessä Pelagon tarakan jalkojen läpi ja takana johto kulkee lokasuojan reunakourua pitkin. Aikaa tähän sai menemään ihan hyvin. Haaveena olisi vielä jossain vaiheessa tehdä johdolle reikä viistoputken yläpäähän ja vetää se sitä kautta ulos keskiön alle tulevasta reiästä. Näin johto olisi melkein kokonaan piilossa.


Kaiken kaikkiaan olen ollut tyytyväinen pyörään. Sillä on mukava ajaa niin työmatkaa kaupungissa, kuin myös pidempiä matkoja. Rengastila on myös niin riittävä, että olen selvinnyt sillä kaikki tämän talvenkin säät. Ennen kaikkea ohjaus toimii etulastin kanssa mikä helpottaa omaa arkeani, kun selässä ei tarvitse kantaa isoa reppua vaan mukana on aina vain kevyt laukku.


Surly ilmoitti marraskuussa 2020, että Pack Ratin valmistus on lopetettu.


Petri Vaittinen


Osalista:


Runko: Surly Pack Rat 54cm Get In Green

Ohjaustanko: Ritchey Evocurve WCS 42cm

Stemmi: Velo Orange 80mm +6°

Etutarakka: Pelago Commuter M

Jarrut: Tektro CR720, Yokozuna Reaction compressionless-kuoret

Navat: Shutter Precision dynamo ja Deore XT trekking

Kehät: Thorn 650B, 19mm ja 32h

Kammet: Shimano CX50, 46/34

Etuvaihtaja: Shimano CX70

Kahvat: Shimano Tiagra 4700

Takavaihtaja: Shimano GRX400

Pakka: 11-34 Shimano

Tolppa: Daija (Velo Orange)

Satula: Brooks Cambium C17 Carved, talvella WTB Koda

Renkaat: Sään ja sepelin mukaan: Panaracer Gravelking slick 48mm, Gravelking SK 42 mm ja 45Nrth Gravdal 38mm nasta

Lokasuojat: Gilles Berthoud 60mm

Valot: Herrmans, takana H-trace mini ja edessä H-Black Pro Laukku: Velo Orange Transporteur


232 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki