Päivät pimenevät kiihtyvällä tahdilla ja sarjamme “Syyspyöräilyn pyhä varustekolminaisuus” saa sopivan päätöksensä: esittelemme dynamovalojärjestelmiä.
Dynamolla toimivat valot ovat mielestäni kenties paras lisävaruste jonka voi pyöräänsä lisätä. Tietysti siis jos kyseisellä pyörällä koskaan ajetaan pimeällä jolloin valoja ylipäätänsä tarvitaan. Dynamo on yksi niistä asioista joita ei osaa täysin arvostaa ennenkuin sellaista on käyttänyt, mutta sitä koetettuaan juuri kukaan ei palaa entisenlaiseen synkkään elämäänsä. Dynamo on elämää yksinkertaistava asia: valoja ei tarvitse ajatella, ne vain ovat.
Dynamogeneraattoreita on käytännössä kahta eri tyyppiä: etunapaan sisäänrakennettuja dynamoita ja ulkoisia niinkutsuttuja pullodynamoja, jotka saavat pyörimisvoimansa pyörän renkaan tai vanteen reunasta. Molemmat toimivat ymmärtääkseni samalla periaatteella, kojeen sisään rakennetut magneetit kiertävät sisempänä olevaa käämiä tuottaen magneettikentän ja sähköisen jännitteen. Olen oppinnut että dynamo ei itseasiassa ole teknisesti ottaen dynamo vaan magneetto. En voi väittää ymmärtäväni sähköstä tarpeeksi ruvetakseni selittämään asiaa tarkemmin mutta johonkin "kommutaattori" nimiseen laitteen osaan, joka ilmeisesti muuttaa tuotetun virran tasavirraksi tämä liittyy.
Dynamonapa on toimivuudeltaan ylivertainen, joten nykyään se on lähes täysin syrjäyttänyt pullodynamot lukuunottamatta aivan halvimpia pyöriä ja erikoistapauksia. Siksi dynamo-sanalla viitataankin yleensä nykyään juurikin napadynamoon, ja merkkejä säästääkseni teen niin myös tässä artikkelissa jollei sitä erikseen mainita.
Pullodynamokin on välttävä vaihtoehto, joka sopii ainakin vähän pimeällä ajettaviin käyttöpyöriin. Sen hankintakustannus on hyvin pieni ja asennus helppo. Maailma on pullollaan vanhoja yksiköitä jotka yleensä toimivat vuosikymmenten jälkeenkin. Pullodynamon erityisenä heikkoutena on sen vaatiman kitkan väheneminen sateella, eli juuri silloin kun näkyvyys on huonoimmillaan ja valoja tarvittaisiin eniten. Pullodynamo toki myös vastustaa pyörän liikettä enemmän kuin napadynamo, mutta sen hidastavaa vaikutusta on myös liioteltu, ja sulavuus riippuu tietysti myös asennuksen ja itse laitteen laadusta.
Nykyään yleisempi etunapaan sisäänrakennettu dynamogeneraattori on lanseerattu jo lähes sata vuotta sitten: Wikipedian mukaan Sturmey-Archerin valmistama Dynohub julkaistiin vuonna 1936. Pullodynamot olivat kuitenkin suositumpia lähes koko 1900-luvun ajan. Tarkkaa syytä en osaa nyt keksiä tai löytää miksi tuolloin hehkulamppuvalaisinten aikaan napadynamo ei ollut yhtä suosittu. Nyttemmin 2000-luvulla LEDien eli loistediodien kehittymisen ja leviämisen myötä pyöränvalaistus on kokenut suoranaisen vallankumouksen, ja niiden pariksi on vakiintunut napadynamo.
Lähes kaikki dynamot tuottavat 3 wattia 6 voltin jännitteen sähkövirtaa. On olemassa myös 2,4 watin ja 1,5 watin dynamoita, jotka ovat yleensä kevyempiä ja halvempia, mutta tuottavat siis vähemmän virtaa. Minulla ei ole näistä omakohtaista kokemusta, mutta uskoisin niidenkin toimivan välttävästi etenkin pienitehoisilla valaisimilla.
Valaisimet
Tästä pääsemmekin valaisimiin, joita on runsaasti eritehoisia ja -laatuisia. Kuten joissakin muissa pyöränosissa, muttei kaikissa, dynamovaloissa pätee vanha sääntö "sitä saa mistä maksaa". Halvat dynamovalot ovat huonompitehoisia ja osien ja kasauksensa laadulta huonompia. Itse loistediodeissa eli valoa tuottavissa osissa ei kenties ole niin suuria eroja, mutta erityisesti parempien valojen kehittyneet ja laadukkaat valoa heijastavat peilit ovat tärkeässä osassa hyvää valaisinta arvioitaessa. Absoluuttinen valon määrä ei ole ollenkaan tärkeintä, vaan se miten se jaetaan tien pintaan. Kirkas pieni pallo 5 metriä edessäpäin keskellä tietä on paljon huonompi kuin himmeämpi, mutta kuitenkin tarpeeksi valaistu, laaja alue joka ulottuu 50 metrin päähän. Ensimmäisestä kuvasta näkee kuinka tie on hyvinkin tasaisesti valaistu koko leveydeltään. Etenkin pilkkopimeällä kovaa vauhtia ajettaessa arvostaa järkevästi suunniteltua ja laadukasta valaisinta. Hyvällä valolla pimeässä ajaminen on lähes yhtä turvallista kuin päiväsaikaankin. Koska dynamovalaisin ei ole monien akkuvalojen tapaan suunniteltu kestämään vain muutamia vuosia, on peileihin ja valon jakamiseen käytetty enemmän resursseja. Yleisesti ottaen dynamovaloissa onkin järkevämmät, paremmin suunnatut ja vähemmän vastaantulijoita häikäisevät valokeilat kuin akkuvaloissa.
Dynylamppujen tehontarve vaihtelee hieman, kirkkaampien valojen luonnollisesti halutessa enemmän virtaa. Jos ajo tulee olemaan enimmäkseen hidasta ja valontarve vähäinen, kuten vaikkapa erittäin rauhallisessa kaupunkiajossa, voi olla järkevämpää hankkia vähemmän kirkas valo joka palaa täydellä kirkkaudella hitaammassa vauhdissa. Jos kokee LED-valojen vilkkumisen erittäin häiritseväksi vaikkapa erityisherkkyyden vuoksi, voi olla syytä käyttää halogen-polttimollista valoa joka ei vilku, mutta jonka valoteho on huomattavasti huonompi.
Dynamovaloja on liikaa erilaisia jotta niitä voisi tässä esitellä kattavasti. Yksi selkeä ero joka tulee ottaa huomioon on se, onko valo suunniteltu tie- vai maastokäyttöön. Edelliseen sopii tietysti kapeampi ja pidemmälle suunnattu valokeila, kun taas jälkimmäiseen sopii leveämpi lähelle suunnattu keila. Maastokäyttöön optimoidut dynamovalot ovat vielä kuitenkin harvinaisuus.
Dynamon tärkeimpänä etuna on tietysti se, että sähkö ei voi loppua kesken. Tätä ominaisuutta arvostavat etenkin pitkänmatkanpyöräilijät ja retkeilijät. Akkuvalot välttävät kyllä lyhempikestoiseen ajoon, kuten arkiajoihin ja vaikkapa pimeällä ajettaviin tunnin-parin lenkkeihin. Toki on olemassa laadukkaita ja hyvin suurilla akuilla varustettuja valaisimia, mutta ne ovat kalliita, akkujen kapasiteetti huononee kylmällä säällä sekä ajan myötä ja pelko akun loppumisesta on kuitenkin aina läsnä. Niiden suurimpana etuna on helppo siirrettävyys pyörien välillä. Dynamoon tottuminen voikin tulla pyöräharrastajalle kalliiksi, sillä pian ensimmäisen dynamojärjestelmän hankittuaan tajuaa että sellainen tarvitaan jokaiseen pyörään, joita monilla meistä on useita! Ainakin rahanmenon voi ajatella kiistattomasti hyödylliseksi, toisin kuin vaikkapa pahamaineisia suorituskykyä lisääviä osia osteltaessa.
Valaisimen asennus pyörään on tapauksesta riippuen joko erittäin suoraviivaista, tai hankalammissa tapauksissa muodostaa ihan oman taiteenlajinsa. Etenkin etutarakkaa (jota ei ole erityisesti suunniteltu valon kiinnittämistä varten) käytettäessä tulee asentajan keksiä jokin tapa jolla etulamppu saadaan kiinnitettyä näkyviin tarakan ja laukun takaa. Kiinnike on paras olla jäykkä ja kunnolla kiinnitetty, muuten lampun paino herkästi alkaa löysyttää itseään pidemmän päälle. Olen todennut etuvalon ohjaustankoon kiinnittämisen myös varsin toimivaksi tavaksi, mutta tarvitset toki sopivan clampin. Sopivaa almista osaa valmistaa esimerkiksi Herrmans.
Myyrässä etuvalo (B&M IQ-XS) on kiinnitetty erityisellä kiinnikkeellä etulokasuojaan. Johto tulee ensin navasta tarakkaa pitkin lamppuun. Lampusta se kulkee reiästä lokasuojan sisälle ja siitä haarukan kruunun alle josta se tulee reiästä jälleen ulos ja jatkaa matkaansa runkoon juotettuihin erityisiin johtovienteihin. Huomaa “käherretty” osuus johtoa joka mahdollistaa johdon joustamisen etuhaarukan kääntyessä.
Tankoon kiinnitetty Herrmans Black Pro -valaisin. Lampun kuperasta linssistä ja sen aiheuttamasta kuskin häikäistymisestä johtuen jouduin askartelemaan valolle hauskan “lippalakin”.
Jos pyörässä on takatarakka tai -lokasuoja, voidaan takavalo kiinnittää siihen. Muissa tapauksissa joutuu todennäköisesti käyttämään jonkinlaista pantakiinnikkettä. Lokasuoja on hyvä ellei paras paikka takavalolle, mutta asennus voi olla hieman haastava, etenkin jos haluaa johdot lokasuojan sisälle. Jos lokasuojassa on “sivukourut” voi niitä avata jollakin terävällä työkalulla ja piilottaa johdon kourun sisälle. Tämä vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä ja aikaa. Karu mutta toimiva tapa on yksinkertaisesti teipata johto lokasuojan sisäpintaan (eksentrikot voivat laittaa ulkopintaankin) jollakin vahvalla ja tarttuvalla teipillä.
Navat
Dynamonavat ja valot ovat yleisesti ottaen kestäviä ja luotettavia. Tavalliset halvat ja keskitason akkuvalot kestävät usein vain pari-kolme vuotta aktiivista käyttöä, kunnes akku tai jokin muu osa lopettaa toiminnan. Halvemmatkin dynamonavat kestävät usein ainakin kymmenisen vuotta tavallista käyttöä. Tunnetuimmat dynamonapojen valmistajat ovat Shimano, Shutter Precision ja SON. Napa täytyy vielä tietysti kasata kiekoksi lisäämällä pinnat ja vanne. Dynykiekkoja voi ostaa valmiina tai kasata itse, tai antaa kasauksen valitsemalleen pyöräliikkeelle tehtäväksi.
Yleistyksenä voidaan sanoa että Shimanon perustason navat ovat luotettavia ja edullisia mutta painavia. Shimanon napojen laakerit voi teoriassa huoltaa itse, mutta käytännössä tämä on erittäin haastava toimenpide. Halvimmat Shimanon navat maksavat muutaman kympin. Paremmat navat maksavat toisaalta yli sata euroa, ja vertautuvat pitkälti SP:n napoihin.
Shutter Precisionin (SP) navat ovat kevyitä ja keskihintaisia, sekä kohtuullisen kestäviä. Laakereiden huolto onnistuu vain lähettämällä kiekosta purettu napa tehtaalle Taiwaniin, mikä ei ole kovin käytännöllistä tai edullista, mutta ei myöskään mahdotonta. Huolto maksaa muistaakseni muutaman kympin. Mutta tietysti kiekon purku, navan postitus ja uudellenkasaus on suurempi operaatio. SP-navat maksavat noin 130 euroa.
SON-navat tunnetaan yleisesti yksinkertaisesti parhaina dynamonapoina. Ne ovat kevyitä, tehokkuudeltaan parhaita ja kestävyydeltään ylivertaisia. Huoltoväli on noin 50 000 kilometriä. SP:n tavoin kiekko pitää purkaa ja napa lähettää tehtaalle huollettavaksi. SON-tehdas on Saksassa, joten postitus on nopeampaa ja edullisempaa. Hinta näille huipputuotteille on noin 300 euroa navalta.
Käytännön johdotuksista
Sähkö tarvitsee johtimia eli johtoja kulkeakseen. Ne ovat käytännön kannalta usein ainoita asioita joita dynamon asentelija joutuu kohtaamaan, napoihin tai lamppuihin ei juuri kosketa. Dynamovalot toimivat vaihtovirralla eli johtojen plus- ja miinusnapaisuudesta ei tarvitse välittää. Voit siis kytkeä kaikki johdot yleensä ottaen kummin päin vain. Johdot tulee kuitenkin asentaa siististi ja huolellisesti ongelmien välttämiseksi. Riippuu henkilöstä ja pyörästä haluaako johdot piiloon ja nätisti vai laittaako ne vain reteästi kirkkaanvärisillä teipeillä ja nippusiteillä pyörän pintaan. Ne kannattaa joka tapauksessa vetää mahdollisimman paljon pyörän runkoa, haarukkaa, tarakoita, vaijereita tai lokasuojia pitkin, tai mahdollisuuksien mukaan niiden sisällä. Tällöin vältytään johtojen tarttumiselta vieraisiin esineisiin, kuten pensaisiin ja oksiin pyörää jossain ryteikössä raahatessa tai pyöräkasan muodostuessa ravintolan edustalle.
Omissa pyörissäni etenkin takavalon sähköjohto on kenties useimmiten ongelmia aiheuttava komponentti. Se tuppaa aina hajoamaan, ruostumaan, irtoamaan tai jotenkin muuten lakkaamaan toimimasta, mikä johtuu käytännössä aina omasta huolimattomuudestani ja kiireellisestä asennuksesta. Tee siis asennus niin huolellisesti kuin pystyt välttyäksesi ongelmilta. Toisaalta takavalon sammuminen ei yleensä ole kaikista kriittisin pyörää kohtaava ongelma, joten huonommatkin viritykset saavat joskus kelvata.
Dynamojohdoissa käytetään pieniä, yleisimmin 3,2mm tai 4,8mm lattaliittimiä joita saa hyvin varustetuista pyöräliikkeistä ja/tai rautakaupoista. Liittimet kannattaa kiinnittää johtoihin eristettyjen abikoliitinten tapauksessa erityisillä siihen tarkoitetuilla pihdeillä, tai eristämättömien liitinten tapauksessa varovasti sähköliitin- tai kärkipihdeillä puristamalla. Kutistesukkaa kannattaa käyttää suojaamaan liittimiä rasitukselta ja sateelta. Tarkemmat ohjeet johtojen ja liitinten asennukseen löytyy Peter White Cyclesin sivuilta. Huomaa tärkeänä vinkkinä että takavaloa ei saa asentaa suoraan dynamonapaan, joka antaa sille liikaa virtaa! Joissakin halvemmissa etuvaloissa ei ole liittimiä takavalolle, jolloin joudut todennäköisesti hommaamaan uuden etulampun.
Jos valot ovat kiinnitetty tarakoihin tai lokasuojiin, kannattaa strategisiin paikkoihin laittaa avattavat liittimet, muuten voit joutua hankaliin tilanteisiin pyörää korjatessa kun takalokasuojassa kiinni oleva valo onkin johdostaan kiinteästi kiinni pyörän toisessa päässä, esimerkiksi etutarakassa olevassa valossa!
USB-laturit
Dynamon avulla voi ladata myös muita sähkölaitteita, tarvitset kuitenkin erillisen siihen suunnitellun laturin tai lampun jossa on sisäänrakennettu laturi. Laturin teho ei ole päätähuimaava, koska pyörän nopeus ja täten dynamon teho on rajallinen. Mitä enemmän ja kovempaa ajat, sitä enemmän virtaa myös laturi tuottaa. Se onkin parhaimmillaan pitkillä ja vauhdikkailla retkillä joissa ei ole aikaa pysähtyä lataamaan sähkölaitteita. Hitaammille ja kiirettömmämmille retkeilijöille erillinen seinästä ladattava lisäakku on kenties käytännöllisempi, sitä kun ehtii hyvin ladata lukuisten kahvi-, kauppa- ja museotaukojen aikana. Toisaalta dynamolaturi ei ole painava, ja kerran hankittuna todennäköisesti kestää melko kauan käyttöä, joten ei sen hankinnasta ja mukana kantamisesta varsinaisesti haittaakaan ole! Latureita on useita eri merkkisiä, eikä sellaisen tekeminen itsekään ole mahdoton homma jos elektroniikan perusteet ovat hallussa. B&M USB-Werk on yksinkertainen ja tunnettu malli jota myydään tätänykyä myös Töölön Pyörässä. Yksinkertaisin tapa liittää laturi dynamojärjestelmääsi on kytkeä se suoraan omilla johdoillaan napaliittimeen. Eli itse valaisimen ja laturin piuhat asennetaan samaan sumpppuun "päällekäin". Tarkemmat ohjeet löydät vaikkapa mainitun USB-Werkin ohjekirjasta joka on saatavilla B&M:n nettisivuilta. Huomaa että kannattaa aina ladata erillistä lisäakkua, eikä suoraan esimerkiksi puhelimen akkua, jota ei ole suunniteltu vaihtelevantehoiseen virtalähteeseen.
Lopuksi
Dynamovalojen asennus ei ole loppujen lopuksi siis kovinkaan vaativa toimenpide, eikä komponenteista tarvitse ymmärtää paljoakaan. Hanki mieluiten laadukkaat osat, laita johdot kiinni ja nauti kymmenistä tuhansista hyvinvalaistuista kilometreistä vailla huolta pimeyden voimista!
-Aki
