top of page

Mitä opimme "Lohjanjärven uimakoulu" 300km -brevetillä?



Muutama viikko sitten ajoimme jälleen kollegani Matin kanssa brevetin eli "todistuksen" pitkänmatkanpyöräilystä, matkana tällä kertaa 300km. Kyseessä oli jo hieman koitosluonteisempi tapahtuma kuin edellinen helpohkosti sujunut 200km.

En aio selostaa tavanomaiseen tapaan eväsleipien koostumusta, jokaista nähtyä eläintä ja kaunista maisemaa. Keskityn sen sijaan onnistuneisiin ja ei-niin-onnistuneisiin valintoihin päivän aikana.


Noin 304km pituisen virallisen ajon ajaksi tuli melko tarkalleen 18 tuntia. Koko päivältä ajoa siirtymineen ja pienen reittisekaannuksen kera kertyi noin 335km.


Pyörät


Pyörät olivat samat kuin viime kerralla, minulla Myyrä ja Matilla Fairlight Strael, ilman mainittavia muutoksia. Ne toimivat erinomaisesti, eikä niistä oikeastaan ole huomautettavaa. Parantuneesta kunnostani kertonee se että laskin muutamia päiviä ennen ajoa ohjainkannatinta noin 6 millimetriä, enkä kokenut muutosta huonoksi.


Ravinto


Eväämme olivat samankaltaiset kuin edellisellä kerralla, ja toimivat taas erinomaisesti. Edelliskerrasta poiketen suunnittelimme lisäksi pysähtyvämme lämpimälle lounaalle ravintola China Ho Wahiin Tammisaaressa noin 100km kohdalla. Tämä olikin erinomainen valinta, heti valmis buffet-pöytä nopeutti toimintaa, ja söimme runsaan määrän valkoista riisiä ja hieman paistettuja kasviksia. Yksinkertainen, hyvin sulava ja hiilihydraattipitoinen ateria sopi mitä parhaiten päivän luonteeseen. Jälkiruoakana oli muutama Marie-keksi ja kupillinen teetä. Emme itseasiassa pysähtyneet kertaakaan normaaliin ruokakauppaan, mikä on jo itsessään aikamoinen saavutus, yleensä kun pyöräilypäivinä tulee jumitettua pitkiä aikoia useissa kaupoissa etsimässä vegaanivaihtoehtoja pikkupaikkakuntien erikoisvalikoiman seasta.

Päivälliseksi söimme Ravintola Suomusjärvessä yhden pitsan puoliksi: vegaaniklassikko Vegetariana ilman juustoa. Tavallaan onnistunut ateria ehkä hieman kostautui sillä jälkikäteen ajateltuna luulen että olisi kannattanut syödä kokonainen pitsa tai ainakin ottaa puolet mukaan evääksi. Myöhemmin illalla meitä kohtasi hyytymys, ja enempi tankkaus etukäteen olisi saattanut siihen auttaa.

Lohjan ABC:llä söimme sekalaisesti kaikkea mitä käsiimme saimme, ja epämääräisistä ruoista ja väsymyksestä johtuen ainakin oma ruoansulatukseni ja täten ruokahaluni kärsi hieman loppua kohden. Tein onneksi järkevän päätöksen ostaa viimeiselle etapille runsaasti nestemäistä ravintoa: smoothieta, mehua ja suklaakaurajuomaa. Niiden avulla selvisin hyvin loppuun asti.


Väsymys


Pitkänmatkanpyöräily on erikoinen laji sinänsä, että yleiskunnolla, kärsivällisyydellä, oikealla rytmillä ja korrektilla tankkauksella on erittäin paljon merkitystä ja erityisen kova pyöräilykunto auttaa vain jonkin matkaa. Koimmekin mielenkiintoisen väsymyksen Lohjan kohdilla noin 230km ajon jälkeen. Lohjalle saapuessamme olimme molemmat fyysisesti aivan loppu, muistan kuinka polkemislihaksiani särki jokaisella polkaisulla tasamaalla rauhallisesti edetessäkin. Pienen reittisekaannuksen takia henkinen hyvinvointimmekin laski samalla melko matalalle. Jo luovutusmielialan osittain valtaamina raahauduimme kuitenkin viimeiselle kontrollille Lohjan ABC:lle. Rauhassa istumisen ja erilaisten ruokien, juomien ja eväiden syönnin myötä vointimme parani huomattavasti.

Oltuamme siis jo aivan uupuneita, noin tunnin lepo ja kunnollinnen ravinnon nautinta saikin aikaan meissä ihmeparantumisen, ja lähdimme ABC:ltä kevyen myötätuulen avittamina kohti kylmää yötä erittäin lujaa vauhtia jota kesti oikeastaan tauotta 70 kilometriä maaliin saakka!


Kylmyys


Jo etukäteen tiesimme päivästä tulevan kylmän ja ajon väistämättä venyvän myös vielä kylmemmän yön puolelle. Kylmyyteen ei vankasta talvipyöräilykokemuksesta huolimatta osaa aina varautua täydellisesti, ja suurin koitoksemme olikin yön viimeiset hyytävät tunnit nollaa lähentelevässä ja hieman kosteassa ilmassa. Sinänsä lämpimät villaiset sukkani olivat päivänpaisteessa olleet jopa hieman liian lämpimät, ja tuuletustauoista huolimatta ne olivat ilmeisesti hiestä kosteat. Tämä aiheutti loppuyöstä melko kivuliasta kylmettymistä varpaissa ja jalkapohjissa. Olin pakannut mukaan varasukat, mutta vain ohuet sellaiset, enkä ollut vaihtanut niihin päivän lämpiminä tunteina joka olisi ehkäissyt hikoilua ja täten sukkien ja kenkien kostumista. Ajotoverini Matti oli pukeutunut hyvinkin optimistisesti. Toki hän vaikuttaa olevan minua kuumaverisempi, mutta vaikutti myös lopussa kärsivän vähintäänkin yhtä paljon kuin minä, etenkin liian ohuiden hanskojen vuoksi.



Kylmyyttä lukuunottamatta yö ei ainakaan itselleni aiheuttanut vaikeuksia, milteinpä päinvastoin. Pyöriemme dynamovalot valaisivat pilkkopimeätkin tiet ja etenimme yhtä nopeasti kuin päivänvalossakin. Yön erityinen tunnelma tuntui miellyttävältä ja jännittävältä. Vasta viimeisinä tunteina kiitäessämme maanteitä pimeydessä syntyivät ajosta parhaiten mieleen painuneet tunteet ja muistot. Muistan ajatelleeni joskus 260 kilometrin kohdilla että on kyllä melko kreisiä menoa!


Lopuksi


Ongelmat johtuivat siis pitkälti valmistautumisen puutteista ja keskittymisen herpaantumisista. On ensisijaisen tärkeää kuunnella oloaan ja ennakoida mahdollisia tulevia ongelmia ja varautua niihin asianmukaisesti. Vain olemalla valmiina voi vastoinkäymiset selättää helposti, varautumattomalle ne tulevat yllätyksinä joita vastaan täytyy taistella.

Kokonaisuutena ajo oli rankka. Olimme jäässä ja väsyneitä päästyämme perille. Mutta nyt tätä muistelmaa kirjottaessani ylempänä kuvattu öinen mukavasti huimaava tunne nousee voimakkaana mieleeni ja alan kaivata taas tien päälle. Harjoitteluakin olen kerennyt tässä välissä tehdä jonkin verran, joten taasen hieman pitempi matka pitäisi kyllä onnistua…


~~~


Aki Viren


223 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Kommentare


bottom of page