Sadeviitta on perinteinen, erittäin toimiva, tunnelmallinen ja monikäyttöinen sadesään yleisvaate. Nykypäivän yleisölle sen käyttö on laajalti tuntematonta, joten olen katsonut aiheelliseksi esitellä hieman sen ominaisuuksia. Tämä kirjoitelma on samalla ensimmäinen osa “Syys-sään pyöräilyvarusteiden pyhä kolminaisuus” -sarjassa. Toinen ja kolmas osa käsittelevät tietysti lokasuojia ja dynamovalaistusta.
Lähes koko kehon peittävä sadeviitta on tunnelmaltaan täysin omassa luokassaan muihin sadevaatteisiin verrattuna. Sen tarjoama suoja on enemmänkin henkilökohtaisen teltan kaltainen sadetakkeihin ja -housuihin verrattuna. Sateen ropina viitan sisällä oleilevalle henkilölle on miellyttävää samalla tavalla kuin sen ropina teltan tai talon katolla, turvan tunne on vahvasti läsnä. Viitta on myös tyyliltään radikaali irtiotto tavanomaisuudesta, herättäen hilpeyttä ja ihailua kanssaihmisissä. Suosimamme tummanvihreä viitta huppuineen tuo mieleen jopa fantasian, mystiikan ja seikkailut realismin rajamailla…
Verratonta eleganssia
Pyörän selässä viitan ollessa viritettynä ohjaustangon yli muodostuu pyöräilijälle oma sadekatos, jossa sekä torson peittävä villapaita, kädet ja hanskat, lakki ja pää ja jalat housuineen tai hameineen aina nilkkoihin asti pysyvät jos eivat täysin niin lähes kuivina. Viitan alta käyvä tuulenvire taas pitää tunnelman raikkaana ja hikoilu ei yleensä muodostu ongelmaksi, toisin kuin kehonmyötäisempien sadevarusteiden kanssa.
Sadeviittoja on toki erilaisia. Oman kokemukseni perusteella pyöräilyyn kannattaa harkita vain oikeasti siihen suunniteltua sadeviittaa. Kävelyyn optimoitu leikkaus ei toimi pyörän selässä, ja sama pätee myös toisinpäin. Pyöräilyviitan tulee olla lyhyempi ja siinä tulee olla kiinnitysnarut jotta se pysyy paikoillaan. Pyöräilyyn suunnitellun viitankin tulee olla oikean kokoinen käyttäjälleen. Viittojen ollessa melko pahasti poissa muodista ei valinnanvaraa kuitenkaan ole kovin laajalti. Useimmat viittavalmistajat tekevät vain yhtä kokoa, joka on väkisinkin kompromissi.
Harvoja ajokuvia viittojen kera, sateessa kun yleensä ei pysähdytä valokuvaamaan!
Omat kokemukseni liittyvät lähinnä Carradicen valmistamaan vahapuuvillaiseen sadeviittaan. Kyseistä mallia valmistetaan kahta eri kokoa, valmistajan termein normal- ja super-kokoa. Carradicen muovinen Pro route -mallin sadeviitta tuntui itselleni liian pieneltä. Itse 178cm pituisena ja pitkää ajoasentoa suosivana olen juuri puuvillaviitan kokojen välissä. Olen käyttänyt useamman vuoden normaalikokoista, mutta harkinnut myös siirtyväni isompaan super-malliin. Carradicen viitta on oletettavasti suunniteltu perinteiseen kippurasarvisella retkipyörällä ajettavaan pyöräilyyn ja siihen se soveltuukin erinomaisesti. Olen käyttänyt sitä huomattavasti vähemmän muunlaisten pyörien kanssa, mutta samaa viittaa käyttävät kollegani vaikuttavat olevan tyytyväisiä erilaisine pyörineenkin. Kuten monessa muussakin asiassa, myös viitan mitoituksessa mittatilauksena valmistettu custom-viitta olisi tietysti paras.
Nykypäivän näkökulmasta vahatusta puuvillasta valmistettu viitta on tietenkin melko erikoinen valinta. Sadevaatteet kun on totuttu tekemään viime vuosikymmeninä muovista, tuosta 1900-luvun ihmemateriaalista. Aikaansa seuraavat ihmiset tietysti ovat toki nyttemmin tajunneet muoviin liittyvät ongelmat: se on tehty öljystä, tuosta materiaaleista epäilyttävimmästä. Se ei maadu, vaan hajoaa pienenpieneksi mikromuoviksi jota kertyy biosfääriin aina vain valtavimpina määrinä. Se ei ole erityisen kestävää, eikä kovin korjattavaa. Muovi on helppo, nopea ja halpa materiaali, mutta kovin esteettiseksi tai miellyttäväksi sitä ei voi sanoa. Olenkin alkanut puolivakavissani sanomaan että luonnonmateriaalit ovat tulevaisuuden materiaaleja ja muovi menneisyyttä.
Vahapuuvillainen sadeviitta on melko painava: noin 820 grammaa normaalikokoisena. Muovinen versio painaa alle puolet siitä. Painolla on kuitenkin myös etunsa, sillä painava kangas pysyy huomattavasti paremmin aloillaan kuin tuulessa räpättävä muoviviitta. Puuvilla on myös erittäin kestävää ja helposti korjattavissa. Puuvillaviitassa on vanhanajan vaatteiden järeää luotettavuutta, ja se tuo mieleen armeijaylijäämävarusteista tutun “kunnon tavaran” tunnun. Olen käyttänyt omaa viittaani ahkerasti noin viiden vuoden ajan, enkä pelkästään viittana, vaan myös makuualustana, istuma-alustana, taukovaatteena ja suojana nuotiolla istuskellessa, josta siinä onkin muistona muutama pienenpieni reikä joita en ole jaksanut paikata. Viitta on vain kaunistunut käytössä.
Ruoanlaittoa ränsistyneessä vuoristomajassa tulivuori Etnan huipun lähettyvillä
Vahapuuvillan ollessa kyseessä, on vedenpitävyys kuitenkin kiinni vahatusta pinnasta joka kuluu ajan ja käytön myötä. Jos kaipaa viitaltaan täyttä vedenpitävyyttä, on valmistauduttava runsaaseen vahaamiseen. Omassa käytössäni en toisaalta ole kokenut ongelmaksi jos kangas hieman tihkuu vettä läpi oikein rankassa sateessa, se pitää kuitenkin 95% vedestä ulkopuolella. Kunnon sateessa yleensä kastuu hieman joka tapauksessa tavalla tai toisella. Vahaus ei ole erityisen haastavaa, sen voi suorittaa vapaalla tyylillä esimerkiksi hiustenkuivaajaa tai silitysrautaa apuna käyttäen. Yksi ongelma on että vahaa tarvitsee melko runsaasti, enkä ole toistaiseksi löytänyt Suomesta toimittajaa isommille vahapurkeille. Hienojen vahattujen country wear -takkien maassa Britanniassa tavaraa on paremmin saatavilla. Carradicen oma laukuille tarkoitettu pikkupurkki hädintuskin riittää yhteen vahaukseen.
Jos kaipaat helppohoitoista, kevyttä ja satunnaisemmin käytettävää viittaa lienee muovi oikea valinta. Jos taas pidät järeästä, kestävästä ja kauniisti kuluvasta tavarasta, ja nautit vaatteiden huollosta eli erilaisten voiteiden ja vahojen kanssa puljaamisesta kuten minä, voin vilpittömästi suositella vahapuuvillaista Carradicen viittaa.
Kolmas vaihtoehto muovin ja vahapuuvillan rinnalla on kumitettu puuvilla, joka on tuttu varmaankin lähes jokaiselle suomalaiselle perinteisistä Rukka-sadevaatteista. Materiaali olisi oletettavasti lähes täydellistä myös pyöräilijöiden sadeviittoihin, mutta tietääkseni tällä hetkellä kukaan ei valmista pyöräilyyn suunniteltua viittaa kumimateriaalista. Internetissä olen törmännyt mainintoihin Rotrax -sadeviitoista, jotka olivat ymmärtääkseni tehty kumitetusta puuvillakankaasta, ja joita on kehuttu ylivertaisiksi. Niitä ei kuitenkaan enää valmisteta.
Sadeviitta on valitettavasti yksi niistä ”edistyksen” ja muotien jalkoihin jääneistä asioista joilla on enää pieni kannattajakunta, joten valikoima on rajattu ja tuotekehitys pysähtynyt vuosikymmeniä sitten. Viitta ansaitsisi erittäin käytännöllisenä varusteena ehdottomasti uuden suosion ja kukoistuksen. En väitä että viitta olisi jokaiselle pyöräilijälle tai jokaiseen tilanteeseen paras sadevaruste. Erityisen huonosti se soveltuu vastatuuleen pyöräileville kiireisille aerodynaamikoille. Mutta monessa märässä tilanteessa se on hyvä ellei paras, ja siksi upea asia omistaa, voihan sen ottaa mukaan vain kun katsoo sen tarpeelliseksi. Jos tarkoituksena on vaikkapa pyöräretkeillä kolme viikkoa Norjan vuorilla sateisessa heinäkuussa on kunnollinen sadeviitta parhaita kuviteltavissa olevia varusteita.
Jo muinaiset norjalaiset… Katsastamassa 1200-luvulla rakennettua Heddalin sauvakirkkoa
Jos et ole vielä aivan vakuuttunut sadeviitan ylivertaisuudesta, lisäinspiraatiota voi hakea Rough Stuff Fellowship -arkiston kuvista, joita löydät klubin menneiden vuosikymmenien toimintaa esittelevien upeiden kirjojen lisäksi esimerkiksi heidän instagram-tililtään. Myös jo aiemmin blögissä hehkuttamani I’m kind of a Mechanised Tramp -dokumentti saa herkkämielisimmät haaveilemaan usvaisista maisemista ja pehmeästä sateesta viitan suojissa.
Vielä selvennyksenä: Töölön Pyörä myy kaikkia kolmea Carradicen sadeviittamallia.
-Aki