Elämän leirikoulu: Pyörämatkailua Itä-Suomessa




Heinäkuun puolivälin tienoilla kauppa on aina kiinni viikon tai kaksi jotta pääsemme kaikki lomalle. Usein kesälomailuun liittyy joku pidempi pyöräretki. Tässä kuvareportaasi eräästä lomaretkestä viime vuodelta.


Retken suunnitelmana oli aloittaa I:n mökiltä Kolilta matka kohti pohjoista, tutustuen Itä-Suomen ja Karjalan nähtävyyksiin. Matkalle oli ilmoittautunut noin kahdeksan ystävystä jotka liittyisivät mukaan eri aikoina ja eri paikoissa. Muutamaa kiinnostavaa kohdetta lukuunottamatta tätä tarkempaa suunnitelmaa ei tehty etukäteen. Yöpyminen tapahtui teltoissa ja ruokailu toteutettiin pitkälti retkikattiloiden varassa.



Ensimmäinen päivä

Lähdimme I:n kanssa Helsingistä junalla Joensuuhun. Pyörät pakattiin rinko-pusseihin koska pyöräpaikat olivat loppuunvarattu kuten aina.

Pussissa pyörää voi kuljettaa tavallisen matkatavaran tavoin, eli lisämaksua ei tule eikä paikkaa tarvitse varata.

Täysivarustellun retkipyörän purkaminen ja kasaaminen pussiin ei tosin käy käden käänteessä. Lokasuojat ja tarakat piti asentaa uudelleen. Kasaaminen kesti ehkä reilun tunnin.


Valmiina lähtöön! Jo tässä vaiheessa ankara kuumuus oli kyllästänyt solut. Reportaasin laatija kuvassa oikealla.


I:n uusi Bridgestone-pyörä saatiin kasaan tyypillisesti vain viikkoa ennen retkeä. Ei sentään edellisenä iltana!

Oma titaaniratsuni taas pääsi matkaan pienin päivityksin, etuhaarukan vaihto ja runkolaukku taisivat olla uudistukset edellisestä vuodesta.


Ensimmäisenä nähtävyytenä Pirunkirkko. Luonnollinen kalliomuodostelma joka on vetänyt pakanoita puoleensa vuosituhanisen ajan. Luolassa oli mukavan viileää muuten täysin infernaalisen kuumaan keliin verrattuna.


Toinen päivä

Herkullista vegaanipitsaa Kolin keskustassa. Intohimoisen oloinen yrittäjä pyöritti pikkuista pizzavaunua parkkipaikalla. Tätä edeltänyttä helvetillistä hyttysten valtaamaa mutta hyvin kaunista rantaleiripaikkaa ei dokumentoitu olosuhteiden vuoksi.

Retkikoiria Kolilla. He kantoivat omat eväänsä kuten täysivertaisen retkikumppanin sopii tehdä!


Kolmas päivä

Mökille päästyämme piti sääret sokeroida maksimaalisen esteettis-suorituksellisen tason saavuttamiseksi.


Kavereita saapuvaksi odotellessamme kävimme tutustumassa lähivaaroihin.


Unelmien tienpätkä, jotai ei taidettu edes ajaa. Todellisuus oli valitettavasti useimmiten enimmäkseen asvaltoitu.


Alustava retkiryhmä kasassa!

Lähdemme kohti Kuhmoa. Olemme sopineet venekuljetuksen Pielisen yli, eli Kolilta Vuonislahdelle.

Ensin täytyy tietysti käydä Ukko-Kolin huipulla. Turistinähtävyydet ovat kuitenkin usein myös raskaita retkikohteita. Itse maiseman olette varmasti jo nähneet kuvissa joten sitä en koe tarpeelliseksi näyttää kuvissa.

Virallinen venekyyti Pielisen yli peruuntui teknisen vian vuoksi mutta tuuraavaa kyyditsijä löytyi. Pyörät pääsivät puisen kirkkoveneen kyytiin!



Pyörämatkailua ilman ponnisteluja.

Iltahämärissä ajoimme kohti Mätäsvaaraa jossa tapaisimme kaksi retkikunnan jäsentä lisää. Yövyimme kivisellä ja tuulisella uimarannalla. Ainakaan hyttysistä ei tällä kertaa ollut vaivaa!


Neljäs päivä

Etukäteen suunniteltu käynti Mätäsvaaran vanhalla molybdeenikaivoksella ei jättänyt kylmäksi. Erittäin mielenkiintoinen turistikohde! Molybdeeniähän muuten käytetään laajalti teräksisissä pyöränrungoissa lisäaineena.




Mätäsvaaran kyläkahvila/kirppis oli myös maaseudun romantiikkaa pullollaan. Nautimme kahveja, pullia ja ostimme matkamuistoja.

Mätäsvaaran toinen nähtävyys on Alvar Aallon suunnittelemat työläisten asuntoina toimineet rivitalot. Nämä design-talot olivat vain osittain käytössä, Mätäsvaara ei ole enää kovinkaan elinvoimainen kylä erikoisuuksistaan huolimatta.

Carradicet tungetaan täyteen kyläkaupan antimia ja suuntaamme lounaalle.




Tukahduttava kuumuus jatkuu. Piinausvuoron ottivat tällä osuudella paarmat jotta hyttyset saavat välillä levähtää.


Illaksi löytyi kuitenkin vilvoittava joenmutka oleellisin fasiliteetein varustettuna.

Raikas vesi ja iloinen virta virvoittivat retkikuntaa.


Pyörätkin saavat levähtää varjossa.


Viides päivä

Muistaakseni maantienlaitaan jo kyllästyneinä ajoimme loppumatkan Kuhmoon jotakin hieman kiertävää sora-&hiekkatiereittiä. Taisi siellä olla yllätyksenä pätkä varhaisperunan kokoisesta soramukulasta koostuvaa tietäkin.

Saavumme kaupunkiin.

Yöpaikaksi löytyy pitkällisen kiertelyn ja online-karttojen tutkimisen jälkeen paratiisinomainen hiekkainen saari. Väsymys ja huoli yöpaikasta ovat tässä vaiheessa jo karisseet ja ihmeellinen leirisaari on vain pienen kahlauksen ja pyöränkantomatkan päässä.

Kuhmon kuuma ja kaunis yö. Itse olin tässä vaiheessa vakavahkon lämpöhalvauksen alaisena, puoliksi toimintakyvyttömänä kaikkia viilennyskeinoja kokeillen. Paratiisisaaren kauneus ei osaltani päässyt aivan oikeuksiinsa.

Retken ajan meitä palveli uskomattoman tehokas itseään lataava, lieskoja tuulettimella kuumentava Biolite-risukeitin. Tämä laite täytyy kokea uskoakseen sen hienouden! Perunankeitto onnistuu melkein kuin kotona.



Ainakin omilla retkilläni on yleensä tapana laittaa ns. normaalia ruokaa, vaikka italianpatapusseistakin päästiin välillä nauttimaan. Kattiloiden rajallinen koko kuitenkin pidemmän päälle koetteli kahdeksanhenkiseksi kasvaneen semivegetaristisen retkikuntamme ravitsemustilannetta



Kuudes päivä


Helle jatkuu. Vietimme kai kaksi päivää Kuhmossa, muut kävivät taidenäyttelyissä ynnä muissa turistikohteissa. Omat muistikuvani ovat hämäriä tuolloisen huonon terveydentilani vuoksi ja kuvatkin jäivät ottamatta


Seitsämäs päivä

Kuhmon jälkeen jatkoimme pohjoiseen entistä karumpiin maisemiin.

Muiden mennessä edeltä tulimme U:n ja I:n kanssa perästä hieman rauhallisempaa tahtia.



Lounastauko (Lentiiran?) vanhan kyläkoulun pihalla.



Kiinnostavat infotaulut herättivät haluja uuteen retkeen Pohjois-Karjalaan! Tällä kertaa emme ehtineet käydä katsomassa vienankarjalaisia kyliä.


Kahdeksas päivä


Yövyimme Ala-Vuokin kylällä uimarannalle rakennetun keittokodan pihassa. Heräsimme kuuden aikoihin päästäksemme liiikkelle ennen pahinta kuumuutta.


Kylällä oli myös upea kauppa jossa toimi myös todella kattava hifimyymälä! Paikallisen ja lähikuntien nuorison harrastuksista johtuen painopiste oli bassovoittoisessa autoäänentoistossa.


Levähdyspaikaksi osui maantien silta jonka ali virtaavassa vedessä vilvoitella.

I tankkaa hilloa



Ällistykseksemme sillan teräspalkista löytyi talonvaltausliikkeen symboli?! Vaikka olisikin vain väärinymmärrys niin se ilahdutti tietysti suuresti.



Joskus tauot ovat retken parasta aikaa.


Tuohenpaloja ja sulkia kannattaa noukkia aina tienposkesta mukaan!



Suomussalmelaista graffitia. Sekavan S-Marketin pihassa pidetyn suurneuvottelun jälkeen päätämme suunnata Hossan kansallispuistoon.

Osa retkikunnasta pyöräili perille ja osa kiirehti muonavarastojen kanssa bussin kyytiin.



Päätimme viettää lopun matkasta Hossassa leireillen ja aluetta kierrellen. Tämä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. 8-9 hengen retkiporukan kasassa pitäminen ja kaikesta neuvotteleminen tien päällä ilman kunnon etukäteisssuunitelmaa ei ollut kovinkaan helppoa ja rajattu puistoalue sekä selkeä yhteinen leiripaikka toivat sopivasti rakennetta muuten hieman kaoottiseen toimintaamme.


Muutaman päivän ruoat yhdeksälle.


Hossassa oli kauniita polkuja ja uskomattoman kirkasvetisiä järviä. Lähes yliluonnollisen kaunis kansallispuisto muistuttaa haikeastikin siitä mitä luonto voisi olla jos sitä ei olisi pitkälti tuhottu.


Kymmenes(?) päivä

Kaasupatruunan päälle ruuvautuvat huterasti seisovat keittimet aiheuttavat herkästi kuvan kaltaisen tilanteen jossa italian pata täytyy nauttia suoraan maan pinnalta! Tässä vaiheessa retkeä villiintyminen oli kuitenkin edennyt jo pitkälle joten tämä ei nälkäisimpiä haitannut.


Anarkistis-avantgardistisista taipumuksistamme huolimatta arvostamme myös perinteitä!


Yhdestoista päivä

Vuokrakanootein toteutettu kalliomaalausretki Julma-Ölkyn kanjonijärvellä oli hyvää vaihtelua ainaiseen pyöräilyyn.


Allekirjoittanut vilvottautuu ikiaikaisessa vesiputouksessa. Kuumuus on tässä vaiheessa kyllä jo hieman hellittänyt

Laukutin pääsevät heille eksoottiseen kyytiin.


Kalliomaalaukset olivat todella vaikuttavia kuten yleensä! Ajatus vuosituhantisesta ihmiskunnasta on hyvä pitää mielesssä nykyajan hektisessä elämässä!


Kävely, tuo liikunnoista perinteisin virvoittaa mieliämme


B ja U tarkastelevat kuuluisaa Värikallion maalausta lähietäisyydeltä


Kahdestoista päivä

Hyvää huomenta! Pitkä retki alkaa jo hieman painaa



Aamupalaksi on perinteisesti tarjolla puuroa ja kahvia.



Tiskit kuivuvat auringossa



Ratsut on hetkeksi vapautettu lasteistaan ja teemme vain päiväretkiä palaten illaksi tukikohtaan. Jos en väärin muista niin myös tämä T:n pyörä oli saatu ajokuntoon juuri ennen lähtöä


Pyörät kaipaavat jo hieman öljyä ja putsausta.

Käytetty kasvomaski palvelee vielä jarrupintojen puhdistuksessa!