top of page

En familievennelig sykkeltur i Norge 2/2

HUOM! Tämä on kertomuksen toinen osa, reportaasi on jaettu kahteen osaan runsaan kuvamäärän takia.


Taas mennään: saavumme odotetulle Rallarvegen -reitille. Kyseessä on aikanaan Bergenin raitiotien rakentamista varten tehty tie, joka palvelee nykyään turisteja kuten meitä.

Huolet ovat toistaiseksi takanapäin, aurinko paistaa ja maisemat vain paranevat.

Nuudeliateria puron varressa. Matkaa varten hankittu iso kaasupoltin (Primus Gravity 3) oli erinomainen valinta isohkoille kattiloille. Kaasupatruunoita sai Norjassa ihan kaikkialta, toisin kuin Suomessa.

Rallarvegen kulkee vuoristossa ja enimmäkseen autoilta suljettuna.


Rautatien oudot rakennelmat toivat mieleen jonkinlaiset salaiset atomibunkkerit...

Retken huippukohtia: leiri ylhäällä vuoristossa. Lämpötila oli Rallarvegenillä enimmän aikaa muutaman asteen plussan puolella ja vettä tihuutti suurimman osan aikaa. Tässä vaiheessa retkikunta alkoi kuitenkin olla jo tottunut vallitseviin sääoloihin.

Samaa telttaleiriä

Finsessä. Takana näkyvällä jäätiköllä on kuvattu kirjoittajan lapsuuden lempielokuviin lukeutuvan Imperiumin vastaiskun jääplaneettakohtaukset!

Vanhat kunnon villahousut. Finsen Rallar-museossa esiteltiin rautatietyöläisten elämää menneinä aikoina.

Vahapuuvillaiset sadeviitat lukeutuivat tärkeimpiin varusteisiin!

Vietimme toisen yön Rallarvegenillä DNT:n eli norjan retkeily-yhdistyksen majatalossa. Kuumaa kiisseliä piti hieman jäähdyttää ennen nauttimista.

DNT:n majatalo oli upea ja tunnelmallinen, mutta telttailuun, laavuihin ja autiotupiin tottuneille hieman kallis. Yö maksoi 425 Norjan kruunua eli noin 38 euroa per henkilö.

Joka mutkan takana odotti uusi upea maisema.


Kasvitkin olivat erilaisia kuin kotona


Törmäsimme tandemilla tietä kulkevaan parivaljakkoon, joka ikuisti retkikunnan yhteiskuvaan.



Tandem pikkuruisena oikeassa laidassa.


ATB-unelmaa elämässä


Klassinen camping-pyörä toimi sekin möykkyisellä tiellä moitteettomasti


Vuorilta alas laskettaessa rinteet olivat täynnä vesiputouksia ja kasvillisuus vehmasta. Olin ennen matkaa lukenut lauhkean vyöhykkeen sademetsistä. Ihan selvyyttä asiaan en saanut, mutta uskaltaisin veikata että nämä Flåmiin johtavan laakson rinteet lukeutuisivat tuohon kategoriaan


Myrdalin kuuluisa siksak-tie.


Alempana laaksossa nautimme paikallisen pienjuustolan tuotteita.



Maiseman kontemplointia


Paikallisia tapaamassa



Laskettelimme alamäkeä Flåmiin hyvän tovin.


Laaksossa kulkeva tie on kuuluisa kauneudestaan. Tässä suurenmoinen tunnelivesiputous



Pyörät Flåmin kirkolla, vasemmalta oikealle: Inkan Bridgestone Diamond Camping (1970-luku?), oma prototyyppiretkipyöräni, Neginin Velo Orange Polyvalent, Auran Surly Straggler ja Aleksin Tumbleweed Stargazer. Kaikki erittäin päteviä laitteita.


Flåm oli pienoinen järkytys, tuohon pieneen vuonokylään saapuu jättimäisiä luksusristeilijöitä joista yksi oli juuri ulostanut satoja ellei tuhansia rikkaan oloisia turisteja, jotka kävivät ottamassa muutaman kuvan, kenties maistamassa jotain paikallisia herkkuja torilla ja laivan sitten jatkaen matkaansa seuraavaan kohteeseen. Kannelta soitettiin lähdön hetkellä pompöösiä klassista musiikkia ja matkustajat vilkuttivat kaikki yhdessä hyvästejä. Me taas nautimme punx picnic -tyyppistä ateriaa kaupan takapihalla.



Nukuttuamme yön perinnepihassa Flåmin lähistöllä aamulla tuli eteen retken ainoita mahdollisuuksia uida vuonossa. Pienen epäröinnin jälkeen tilanne otetiinkin haltuun ja jääkylmässä merivedessä päästiin pulahtamaan.

Todennäköisesti jatkuva vesisade sai lopulta aikaan sen että Bridgestonen vanha kierrevapari alkoi lyödä tyhjää. Aikaisemmin jo keskiö oli alkanut pitää kolinaa sateen huuhdottua kaiken rasvan ulos. Molemmat ongelmat ratkesivat hetkeksi öljyämällä.

Vanha ja väsynyt vapaaratas heräsi henkiin, mutta antautui vielä myöhemmin uudestaan. Flåm oli samalla retken ulommaisin kohde, jonka jälkeen palasimme Myrdalista junalla länteenpäin, ja pikkuhiljaa kohti Osloa, retken päätepistettä.

Kirjoittaja elementissään. Ennen junaa Myrdalista kohti länttä kiipesimme edellisenä päivänä alas lasketun mäen ylös. Sää oli miellyttävä ja kiipeämisen hitaampi vauhti antoi enemmän aikaa nautiskeluun alamäkeen verrattuna. Ensimmäistä kertaa retken aikana (Ruotsin jälkeen) oli sen verran lämmin että uiminen tuntui houkuttelevalta.

Jo mainittu siksak-mäki oli jyrkkä ja työntäminenkin kävi kovasta työstä.

Myrdalin juna-asemalla

Olimme lähteneet laaksosta ajoissa kohti junaa joten ehdimme vielä laittaa ruokaa ja kuivatella kosteita varusteita asemalla. Aurinko paistoi ensimmäistä kertaa kunnolla pitkään aikaan.

Muutama muukin oli liikkellä samanlaisissa puuhissa, mutta onneksi juna oli varusteltu erinomaisesti pyörien kuljettamista varten.

Junalla kohti Hønefossia.

Hønefossissa nautitun keskinkertaisen falafel-aterian jälkeen suuntasimme leiriin. Olin löytänyt kartasta lupaavan oloisen rannan jossa yöpyminen olisi sallittua. Paikka olikin upea, mutta siitä johtuen sinne oli järjestetty myös juuri tuona viikonloppuna amerikanrauta-kokoontumisajot.

Känninen älämölö ja erittäin kovalla soitettu musiikki häiritsi jonkin verran väsyneitä matkalaisia. Tällaiset sattumukset kuitenkin kuulunevat olennaisesti matkailuun.


Aamulla tunnelma oli seesteisempi. Koko matkan mukana kulkenut risukeitinkin pääsi tositoimiin.

Jalkahiekkoja putsaamassa.


Aamukahvi ja -pala nautittiin lopulta kiiressä koska alkoi jälleen kerran satamaan.

Norjan osuuden loppupään päänähtävyytenä oli Kittelsen-museo Vikersundin lähistöllä. Ihastelimme mestarin teoksia ja kokkasimme lounasta museon pihalla.


Ilmeisesti väsymys alkoi painaa, koska retkikunnalle tuli kiire päästä pois loputtomista mäistä, sateesta ja pyöräilystä. Otimme suunnan kohti Osloa, johon pääsimmekin bussilla samaksi illaksi.


Kuvia välimatkasta ei ole, mutta nyt ollaankin jo Oslon Kansallismuseossa. Harald Sohlbergin "Talviyö vuorilla"


Kittelsenin trolli paikallisen hevibaarin vessassa. Vietimme muutaman päivän yhdessä Oslossa, jonka jälkeen retkikunta hajaantui ja 3/5 lähti kohti kotia.

Jäimme Inkan kanssa viettämään vielä muutaman päivän Osloa kiertäen, josta tarkoituksena oli vielä suunnata Etelä-Ruotsiin maalaishäihin.


Nukuimme kaksi yötä leirissä Langøyene -saarella Oslon edustalla. Lauttalipun hinnalla sai yöpyä ilmaiseksi leiriytymiseen erityisesti varatulla saarella.

Kävimme vielä perinnemuseossa

Johon oli siirretty kokonainen sauvakirkkokin.

Meidän tuli tosiaan päästä vielä häihin Malmön lähelle, ja satuin huomamaan Google Mapsiin merkityn laivareitin Oslo-Kööpenhamina. Sieltähän pääsisi kätevästi Malmöön ilman junien kanssa kikkailua. Laivamatka olikin mukava yllätys.

Pyörimme yhden päivän Kööpenhaminassa yllätyskaupunkilomalla

Kanavointia kuninkaallisen taideakatemian pihalla



Inkan vapaaratas sanoi taas sopimuksen irti. Koitin tehdä pikakorjausta paikallisen pyöräkorjaamon avustuksella. He eivät oikein ymmärtäneet vapaarattaan kokeellisen korjauksen ideaani, mutta lainasivat kuitenkin työkaluja. Naulalla ja vasaralla yritin lyödä vaparin "lukkokantta" tiukemmalle siinä toivossa että väljäksi kulunut kynsimekanismi saisi paremmin otteen "räikkärummun" portaisiin. Vapaaratas heräsikin taas hetkeksi henkiin, sitä johtuiko se toimenpiteestä fyysisesti vai jonkinlaisesta plasebovaikutuksesta en osaa sanoa.

Kävimme vielä tilaisuuden tullen Christianian vapaakaupungissa saunassa, josta suuntasimme yöksi kaupungin laidalla sijaitsevaan metsikköön nimeltä Fasanskoven, jossa leirityminen oli sallittu.


Aamupalan laittoa metsikössä.

Paikka oli mukava ja rauhallinen, joskin muutaman sadan metrin päässä sijainneella laavulla oli jonkinlaiset pienet metsäbileet joihin emme jaksaneet mennä tutustumaan.

Jäljellä oli enää hääjuhlat Skånelaisittan. Vietimme koko päivän ja yön iloisissa maalaishäissä syöden ja juoden. Pihalla oli telttailemassa suuri määrä häävieraita.

Maaseutuidylliä parhaimmillaan

Juhlakengiksi ostetut sandaalit osoittautuvait toimiviksi myös pyöräretkeilyyn.

Matkamuistoksi hommattu Näkki-paita.


Sitten seurasi taas lähijunailu Ruotsin halki Tukholmaan.

Vietimme matkalla vielä yhden yön puistossa pikkukaupungissa jonka nimeä en nyt jaksa tarkastaa.

Tukholmassa oli vielä hetki aikaa shoppailla ennen laivaa.

Paras (ja ainoa) tuntemani kasvisravintola Tukholmassa, "Hermitage"

Viimeisen telttayön jälkeen matkan rasitukset alkoivat tuntua, ja minulle alkoi tulla kipeä olo joka huipentui kuumeseen ruotsinlaivalla. Onneksi vasta tässä vaiheessa kun kotiranta häämötti jo.

Jotenkin laukkuihin oli päätynyt kurkkua kolmesta eri maasta

Inkan matkakirjasto paisui reissun aikana. Edustalla lisää matkamuistoja, perinteinen norjalainen kattoihin käytetty liuskekivi ja Oslosta kirppikseltä ostettu veistos.

Lopuksi vielä retkivarusteet-installaatio



Huonosta säästä ja sen aiheuttamasta ajoittain matalalentoisesta tunnelmasta huolimatta matka meni enimmäkseen hyvin. Mitään isompia haavereita ei sattunut mikä on tietysti tärkeintä. Yksi iPhone hukkui jonnekin vuoristotielle irrottuaan tankotelineestä. Norja vaikutti kaikenkaikkiaan erittäin soveltuvalta retkipyöräilyyn, tiet olivat enimmäkseen kauniita ja rauhallisia ja leiripaikkoja oli helpohko löytää. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä että meillä yleisin lomakuukausi heinäkuu on Norjan sateisimpia kuukausia.


Reitti suurinpiirtein gpx-tiedostona. Reitti on piirretty Bergeniin asti, me kuitenkin lähdimme jo Flåmin kohdalla takaisinpäin junalla. Turhilta kiertoteiltä näyttävät käkkyrät Rjukanin ja Finsen kohdalla ovat mainitut kuuluisat pyöräilyreitit, niitä ei kannata oikaista.

EpicNorja 2 - 3
.gpx
Lataa GPX • 1.98MB

Matka kesti kokonaisuudessaan noin kolme viikkoa, joista pyöräilypainotteisia päiviä oli noin 11 kappaletta, loppuaika meni laivoihin (3pv), juniin(2,5pv), Oslossa hengailuun(4pv), häihin jne.


Myöhemmin syksyllä päädyimme Inkan kanssa uudestaan Norjaan, tällä kertaa Jäämeren rannalle. Mutta siitä ehkä toisella kertaa...


teksti ja kuvat muutamaa lukuunottamatta

-A.J.A. Viren

249 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page